Olen huomannut, että usein kun on kaunis pakkaspäivä ja auringonsäteet valloittavat kaupungin, niin uppoudun herkemmin omiin ajatuksiini. Minulle unelmointi on osa elämää. Haluan uskoa, että on olemassa ikuista rakkautta ja pysyviä asioita tässä hektisessä maailmanpyörässä, jossa en aina ehkä pysy ihan mukana, koska elän omassa turvallisessa kuplassani, jossa minun on hyvä olla. Avaan tätä vielä joskus paremmin teille. Tärkeintä on kulkea sitä omaa polkua ja olla ylpeä omista saavutuksista.
Auringonsäteet kutsuvat ulkoilemaan, mutta tällaisina päivinä rakastan myös autossa istumista. Autolla ajamista ilman mitään määränpäätä. No meillä oli määränpää tänä aamuna, kun lähdimme ajelemaan Itäväylää pitkin kohti Itäkeskuksen Finnkinoa. Onneksi punaiset valot sattuivat meidän kohdalle kauppatorin kohdalla. Oli niin kaunista. Aurinko seurasi meitä lähes koko matkan ja radiossa soi Ellie Gouldingin Burn biisin lisäksi liuta muita voimabiisejä.
Leffan jälkeen suuntasimme Löylyyn keitto treffeille Lindan kanssa. Linda on yläkerran naapurini ja meistä on tässä vuosien varrella tullut hyviä ystäviä.
Haluan myös opettaa Lucaa unelmoimaan, ei pelkäämään. Minulle on lapsena annettu vapaus rakentaa omia pilvilinnoja ja unelmia. Jos pelko on esillä kasvatuksessa, niin lapsesta saattaa tulla epävarma. Epävarmuus poistaa luovuutta ja kykyä uskaltaa unelmoida.
Millainen unelmoija sinä olet?
Yle 2 tulee Stacey Dooley – Isis silmästä silmään. Jatkan sen katsomista ja sit nukkumaan. Huomenna on kuvaukset ja päivä alkaa heti 8 aamulla meikillä. Pitää tänään pakata vaatteet huomista varten. En ole miettinyt asuja vielä loppuun vielä.