Viidentoista minuutin kuluttua meidän pitää nousta ja lähteä kävelemään kohti porttiamme. Terveisiä One worldin loungesta, jossa aika on vierähtänyt mukavasti. Minun piti aloittaa postaus paljon aikaisemmin, mutta päätin olla avaamatta konetta ja muistella mielessä meidän lomaamme täällä. Tykkään muistella ja minulla on hyvä muisti. Muistan erilaisia lomia ja asioita tosi hyvin yksityiskohtia ja tuoksuja myöten. Paras kamera onkin silmät ja parhaimmat muistot tulee ihan vain elämällä. Vähän haikea mieli lähteä kahdestaan Lucan kanssa kotiin. No, eiköhän siihenkin arkeen taas nopeasti totu. Ihminen, kun on sopeutuvainen kaikkeen 😉
Edessämme on yölento ja lennämme Oslon kautta. Odotan jopa lentoa. Aion ottaa lasin kuohuvaa, muokkaa kuvia, katsoo ainakin yhden elokuvan ja nukkua. Luca luultavasti nukahtaa heti kun päästään koneeseen.
Maailman kauneimmat auringonlaskut ovat kyllä täällä. Jättimäisen punainen aurinko laski horisontin taakse ajaessamme lentokentälle. Niin kaunista.
One Response
Moikka Didem! Turvallista kotilentoa <3 En tarkoita kysymystä pahalla, eikä tarvitse tietenkään vastata jos et halua. Minkä verran ajasta vietätte miehenne kanssa erikseen? Onneks nykyään on kaikki facetimet yms niin saa helposti pidetty yhteyttä!