Photos by Kristiina Ketonen
Herätyskello soi tiistai aamuna 4.30. Heräsin, join pari espressoa ja ihastelin talvista maisemaa ikkunasta. Kaikki oli valmiina lähtöä varten. Matkalaukut seisoivat eteisessä ja matkavaatteet rivissä. Herätin Lucan, puimme päälle ja lähdimme ajelee kohti lentokenttää. Tarkoitus oli lentää Norwegian lentoyhtiöllä Lontoon kautta Los Angelesiin. Piti itse checkata sisään, mutta kun automaatti antoi ainoastaan lennot Lontooseen, eikä ollenkaan jatko-lentoja, niin jouduin menemään tiskille selvittämään asiaa.
Siinä sitten neiti virkailija alkoi selvittää. “Teillä ei ole viisumia, ette voi lentää”. Lucan matka ok, mutta entäs missä minun viisumi oli? Lucan viisumi oli passissa ja niin olisi minunkin pitänyt olla. Olin vaihtanut passia vuosi sitten, joten Jenkki viisumi oli vanhassa passissani ja vanha passini kotona laatikossa. En tiennyt, että viisumia, ei liitetä uuteen passiin. Jos olisin tiennyt, ei ikinä olisi käynyt näin, olen sen verran tarkka. Menin paniikkiin, lento lähtisi tunnin kuluttua. Päästin muutaman kirosanan ja kyyneleen. Sanoin virkailijalle, että lähden nyt hakemaan vanhaa passiani ja yritän ehtiä takaisin ennen kuin boarding sulkeutuu. Molemmat tiesi että tilanne on tiukka, pääsemmekö lennolle? Ehtiminen tulee olemaan minuuteista kiinni. Lähdin juoksemaan laukkujen ja Lucan kanssa taksille. Huusin nuorelle taksikundille, että nyt on sit kiire. Lumi oli sekoittanut liikenteen. Tiet olivat aivan tukossa. Olimme 7.10 kotona ja boarding oli loppumassa 7.45. Ajoimme lujaa. Virkailijan tunteettomuus ja täydellinen sympatian puuttuminen herätti epäilyksen jopa vahingonilosta meidän kurjassa tilanteessa. Hänellähän on kai mahdollisuus vaikuttaa. Olin tiskillä 2 minuuttia ennen kuin boarding sulkeutuu.. Siihen me sitten jäätiin Lucan kanssa. Tietysti oma vikani tämä viisumihässäkkä, mutta oltais ehkä keretty sille lennolle, jos virkailija olisi halunnut. Itku tuli uudestaan, ja taksikuski joka oli tullut kanssani sinne tiskille saakka, toivotti kovasti tsemppiä 😀
Lontoon Gatwickiin ei ollut lentoja, joilla ennätettäisiin Lontoo -Los Angeles lennolle. Lähdin jonnekkin alakertaan selvittelemään asioita. Pyörrytti, ja oli niin heikko olo. Luca sen sijaan, oli rauhallinen ja jaksoi niin hyvin alusta loppuun saakka. Alakerran tiskin edessä vierähti jokunen tunti ja lopulta meillä oli kokonaan uudet lennot Oslon kautta Losiin. Osloon lennettiin Finnairilla ja Oslosta Norwegianilla Losiin. Meillä oli edelliselle lennolle premium liput, mutta ei saanut vaihdettua niitä premium paikkoja uudelle lennolle. Niin outo systeemi vaikka premium paikat myydään business-luokan lippuina. Olisin maksanut jonkun välirahan, mutta yhtäkkiä permium paikkoja ei ollutkaan jäljellä, vaikka hetki sitten niitä oli vaikka kuinka monta. Enää en jaksanut alkaa vääntää ja otin vaan normiliput Oslo-Los Angeles. Helsinki – Oslo lennon jouduin ostamaan Finskin tiskiltä erikseen. Finnairin virkailija oli niin herttainen ja ymmärtäväinen ja hieman ihmeissään, kun kerroin millainen aamu tässä on ollut. Hyvä puoli Norjan kautta lentämisessä, oli että lentoaika Oslosta -Losiin oli alle 10 tuntia (huomattavasti lyhyempi lentoaika kuin esim Sveitsistä tai Lontoosta). Toinen hyvä asia oli matkalaukut, jotka eivät menneen suoraan Losiin, vaan tehtiin uusi lähtöselvitysn Oslossa. Turvallisempi olo matkalaukkujen puolesta, että tulevat varmasti perille.
Lento Osloon lähti 12 ja siinä ennen meillä oli hyvin aikaa nauttia vihdoin ja viimein aamupala. Fiilis oli parempi ja loppumatka taittui mukavasti. Loppu hyvin kaikki hyvin. Lucakin nukkui yli puolet pitkästä lennosta. Jos nyt saisin valita kumman reitin ottaisin, niin ehdottomasti tämän jälkimmäisen. Oltiin Losiissa vain puoli tuntia myöhemmin, meidän alkuperäisestä kellonajasta. Mieheni oli meitä vastassa ja kaikki tuntui niin hyvältä. Loppu-ilta sujui kotisohvalla vaaleja katsellessa.
Ensimmäinen aamu Losissa alkoi kello 5 Lucan kanssa. Mieheni oli täyttänyt jääkaapin kaikilla herkuilla, joten keitin meille aamupuurot marjojen kera. Tänään asteita olisi noin 28, eli rantapäivä. Luca on odottanut Santa Monican rantapuistoja ja uimista, joten eiköhän me sinne suunnata.
Mukavaa iltaa lumivalkeaan Suomeen <3
xx Didem
22 Responses
Tästä postauksesta tuli jotenkin tosi hyvä mieli! 🙂 ihanas kuulla, et blogailu (en tiiä onko toi oikee sana?) tuntuu susta edelleen hyvältä ja et ennen kaikkea teet ja työstät sitä niin kuin susta parhaimmalta tuntuu. Kaikkia kun ei voi mielyttää niin varmaan kovin moni lukija ei voi sanoa tykkäävänsä sun jokaikisestä postauksesta. Mulle riittää et tykkään useimmista, sekä sun tavasta ilmaista itseäsi blogin kautta. Oot niin pirteä lisä tusinablogien maailmassa.
Tsemppiä ja mukavaa syksyä sinne Suomeen! 🙂 xx
<3
Tee sellasia postauksia mitkä tuntuu siihen hetkeen sopivalta, välillä enemmän höpinää, välillä muotia, se on sun persoona joka kumminkin tuo ja pitää lukijoita 🙂
Toi kirppis/tapaaminen on kiva idea!
Ihana Didem <3 Mulle tuli niin hyvä fiilis, että vuorovaikutat lukijoiden kanssa ja näin nopeasti vielä, kuuntelet mitä he haluavat ja toteutat sen! Onnellisen näköisiä kuvia noi asukuvat ja ihana teksti. Tervetuloa Suomeen! 😉 Mun mielestä parhautta sun blogissa on ollut ehdottomasti ne pienet videopätkät missä höpöttelet, ihan vaikka olisit odottamassa bussia tms. Rentoudellaan ja sun asenteella ne erottaa sut muista blogeista. Niitä lisää!!
Olipas kiva kirjoitus, jossa samalla inspiroivat asukuvat! Juuri mitä tykkään lukea blogissasi. Kiitos!
Jostain syystä en pystynyt kommentoimaan Lontoon postaustasi. Aivan upeita kuvia. Itse asuin kymmenisen vuotta Chelseassa, off Kings Road. Juurikin siinä yhdessä kuvassa näkyneen Zadig & Voltaire kaupan lähellä. Siinä vieressä oleva Waitrose oli mun lähikauppa. Aivan ihanaa aikaa oli se! 🙂 Eli siis nautinnollista Lontoon aikaa siskollesi!
Ja tervetuloa pysyväisemmin Suomeen sinulle ja Lucalle. T. Myös paluumuuttaja
Ihanaa että kirjoitit pitkästä aikaa tällaisen postauksen! Pidän kovasti muoti- ja vaatejutuista mutta mielestäni lifestylepostauksesi ovat myös ihania ja tuovat blogiisi juuri sen oman suolan. Olen samoilla linjoilla muiden kanssa, mielestäni viime aikoina kun olet kirjoittanut vain muodista ja vaatteista blogistasi on kadonnut se tietynlainen lämpö minkä vuoksi blogiasi aloin joskus lukemaan. Mukavaa jos palaisit osittain takaisin rentoihin hassuttelupostauksiin muotihömpötyksien rinnalle.
Hyvää syksyä teidän perheelle ja keep up the good work girl! 🙂
Oi ihanaa, kun pitkästä aikaa tällästä postausta <3 Toki oon tykännyt viime aikoina olleista asukuva-postauksista, mutta tämä jotenkin erityisen kiva! Ja olisin todellakin kiinnostunut blogikirppiksestä/ sinun tapaamisesta:)
Hei,
Olipa kiva törmätä tänään Prismassa..ja että uskalsin moikata sua. Sunnuntai-lookkini kun ei ollut parhaasta päästä verrattuna sinuun 🙂 Ja hyvä, kun löysin tämän taas bloglovinin kautta. Täytyy myöntää, että on tullut luettua vähemmän. Kaipaan myös niitä sun höpötyksiä ja arkipäiväisiä juttuja. Toki muotoa jne. on myös kiva lukea, koska sulla on silmää kaikelle kauniille. Toivottavasti törmätään taas joskus täällä Riksussa. Mukavaa syksyn jatkoa sinulle! Ps. Luca on kyllä söpö pikkumies!
Ihana sinä<3
Eikö miehesi jää myös Suomeen ??
Ei jää
Hänen työt on ulkomailla. Mutta siis meillä jatkuu ihan sama arki kun aiemminkin..Talvet Jenkeissä. 🙂
Kiitoksia ihana mahtavista, tsemppaavista ja hurjan positiivisista kommenteista kaikille. Olette ihan parhaita ja haluan pian päästä tapaamaan kaikkia teitä. 🙂
Tällä viikollatarkoitus suunnitella sitä blogikirppistä, joten hope pääsen asap ilmoittamaan päivän ja ajan myös teille.
Aurinkoista päivää rakkaat!
Ihana Didem! Varmaan eka kommentti multa ikinä sulle! Sä vaikutat vaan niin ihanalta ihmiseltä ja ennen kaikkea aidolta ihmiseltä ja vaikka täällä on paljon just pinnallisia juttuja ja merkkilaukkuja ja ns. “lukuselämää” niin jotenkin vaikutat vaan niin maanläheiseltä.. Näytät todella elinvoimaiselta ja hehkut.. Mutta sun jutuista pätellen se hyvinvointi lähtee todella sisältä.. Sisäisestä tasapainosta ja pienistä asioista mitkä tekevät onnelliseksi.. Tarkoitan aamukahvi, aamupuuro, vastaantulevan hymy, lucan kanssa vietetyt hetket jne.. Tai tämä vain mun fiilis mikä välittynyt mulle.. Tai näin ainakin itse ajattelen onnellisuudesta.. Heh sekavaa! Mutta olet esikuva aitoudellasi ja rohkeudellasi, ja toivon sulle kaikea hyvää.. Pari kuukautta sitten näin sut itiksessä kiidit kamalaa vauhtia ohi ja kun menit uudestaan mun ohi huomasin vasta kaukaa harmitti olisin halunnut välittää nämä fiilikset kasvotusten sulle mutta ehkä seuraavalla kerralla.. ja jos en velä sanonut mullekkin tuli tosi hyvä ja jopa onnellinen fiilis tästä postauksesta! Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi.. Mukavaa maanantaita <3
Mun on pitanyt jo pitkaan kommentoida samaa. Sun blogissa parasta on sun ajatukset ja sun lifestylejutut. Muotikuvatkin on kivoja, mutta niista puuttuu syvyys eika sun persoona vality yhta hyvin kuin silloin kun annat ajatusten juosta blogiin. Takaisin oikea Didem!
Ihanaa Didem, Ihanaa! Blogikirppis olisi aivan mahtava!! Itse aivan varmasti tulossa jos ajankohta sopii. Ja olisi kiva taas katsella jotain sinun videoitasi(kuulumisista,asuista,ruoanlaitosta mistä vaan) jos niitä aina sillon tällön taas laittaisit. Ja oletko harkinnut snapchatin tekoa? Se olisi aivan mahtava tapa seurata sinun arkeasi, suosittelen!
Ihana posti, kauniit kuvat 🙂 Tykkään!
Olipa ihana lukee tää postaus! Tällaisilla aidoilla blogiteksteillä olet ainakin muhun alunperin tehnytkin vaikutuksen, joten kiva kun kirjoitit taas tällee “syvempiä” kuulumisia 🙂
VIHDOIN!! Mulla on jo pitkään ollu ajatuksessa kysyä että millon tulee sitä oikeata Didem tekstiä. Oon huomannu että sun blogi on muuttunu paljon ja todella vähäsanaiseksi. Mä itse tykkään siitä tyylistäsi kirjoittaa mitä blogin alkutaival oli. Miten teillä arki toimii jos M lähtee Sveitsiin? Näettekö viikonloppuisin vai menettekö vierailemaan aina toisinaan viikoksi sinne? Olisi myös ihanaa että pitäisit kirppis-huutista blogissa vaatteista/tavaroista niin että ne jotka asuu vaikkapa pohjpisessa pääsisivät osallistumaan. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta saapua tapaamiseen.
Ihana postaus Didem! Ensimmäistä kertaa ikinä kommentoin mihinkään blogiin,mutta nyt oli pakko!<3
Hömpöttely juttusi tuovat aivan oman särmän blogiisi ja se on suuri syy miksi blogiasi niin aktiivisesti seuraan. On ihanaa miten uskallat rohkeasti tuoda omat mielipiteesi esille blogissa ja olla oma itsesi. Olet myös saanut minut harkitsemaan blogin aloittamista. 😉
Ihanaa, kun kuuntelet ja avasit sanaisen arkkusi. 🙂 Kiitos siitä! Ihania kuvia!
Malla 😀 hahah…sanainen arkkuni on nyt auki joo..mua naurattaa tää. 😀
Have a good one beib!
xx
Moi !
Pakko myöntää, etten ollut huomannut blogin pinnalliseksi muuttumista kuin vasta nyt, kun asian otit puheeksi!
Aloin miettiä asiaa, ja totta! Koukutuin blogiisi aikoina, jolloin provosoit rohkeilla teksteilläsi ajatuksistasi, ja olen roikkunut mukana ihan vaan koska vaikutat erittäin symppikseltä ja aidolta ihmiseltä, jollainen jokaisen meistä tulisi tuntea, edes näin blogin välityksellä 🙂
JOTEN, tosi kiva, jos uskallat taas alkaa avata ajatuksiasi, sillä mm. tämän postauksen lukeminen sai hymyilemään 🙂
Kiitos, terkuin blogisi uskollinen lukija, oli sitten tekstejä tai kuvia 😉