POHDINTAA AAMUKAHVIN ÄÄRELLÄ

Pohdiskelin tänään postausta kirjoittaessani aamukahvin äärellä miten paljon vaikutusta joillakin kommenteilla voi olla alitajuntaan. Huomaan nimittäin, että alan helposti keksiä vaihtoehtoisia ja korvaavia sanoja työnteolle. Se on alkanut häiritä, kun koittaa kierrellä työ-sanan käyttöä blogissa ja jotenkin peitellä sitä. Minuun on vaikuttanut ne muutamat kommentit, joissa bloggaamista työnä on kyseenalaistettu. En saisi antaa tällaisten kommenttien vaikuttaa, koska tiedän kyllä millaista työtä bloggaaminen on. Ei ole kenenkään asia määritellä sitä mikä on oikeaa työtä ja mikä ei.

Ihminen on helposti altis kaikenlaiselle kommentoinnille. En saisi antaa kommenttien vaikuttaa, koska tiedän, että suurin osa lukijoista ja kommentoijista on kuitenkin sellaisia, jotka ymmärtävät. Minua nimittäin välillä turhauttaa se, miten vaikeaa joidenkin on käsittää tätä alaa. Olen puhunut myös läheisilleni kyseisestä aiheesta. Heidän kanssaan en mieti erityisesti työstä puhumista, mutta kirjoittaessa kiinnitän siihen usein huomiota. En haluaisi provosoida negatiivisten kommenttien kirjoittajia aiheella. Sanomalla asian ääneen, saan sen kuitenkin pois mielestä, jolloin minun ei tarvitse enää miettiä koko asiaa.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.

Täällä olo on tuntunut täysin lomalta. Olemme viettäneet päiviä rannalla ystävien kanssa, syöneet hyvin ja ihan vain oltu. Ei mitään sen kummempaa, mikä onkin ollut ihanaa! Ihan muutamassa päivässä olen huomannut unen laadun myös parantuneen. Valon, auringon ja lämmön piristävän vaikutuksen tuntee heti. Luin jostain, että viikon talviloma auringossa antaa D-vitamiinia jopa 8 viikoksi!

xx Didem