Photos by Janita Autio
Pitkittynyt some-tauko blogista, instasta ja snäpistä alkoi ensin aiheuttaa pientä ahdistusta, jonka sivuutin sanomalla itselleni “että mulla ei ole nyt just mitään annettavaa kenellekkään” joten parempi vain olla hiljaa ja kuka nyt lukee blogeja tai katselee mun ihmesnäppejä, kun ulkona on kesä. Ei mulla ehkä ollut mitään järkevää annettavaa, nukuin Lucan kanssa alkuviikosta keskellä päivää kadehdittavan pitkiä päikkäreitä. Ystäväni hengasivat mun luona. Stressasin tulevia polttareita ja muita työjuttuja, toisin sanoen jumitin ja sulkeuduin kuoreeni, vaikka olisi pitänyt tehdä just toistepäin. Usein sulkeudun kuoreeni jos jotkut asiat vaivaa, mutta onneksi ystäväni tietävät kuinka kaivaa minut ulos sieltä. Lucan nivustyärleikkaus oli maanantaina ja sen takia tämä kaunis alkuviikko vierähti pitkälti kotioloissa. Halusin myös olla läsnä Lucan kanssa. Hän näkee minut aina läppärin kanssa, tällä kertaa halusin vain pötkötellä hänen vierellä ilman puhelinta tai tietokonetta. Lucan leikkaus meni oikein hyvin, mutta itkin kun hänet nukutettiin syliini. Sen jälkeen jatkoin itkemistä sairaalan käytävällä. Ihan kauheeta, oma lapsi on siellä ovien takana ja mitä jos kaikki ei menekkään hyvin. Sitä alkaa miettimään ikäviä asioita. Olimme sairaalassa yhteensä ehkä 5 tuntia. Kaikki meni tosi tosi hyvin ja toipuminen on sujunut loistavasti.
Takaisin tähän some-taukoon ja sen tuomaan pieneen ahdistukseen. Ahdistus muuttui lieväksi paniikiksi tiistaina. Eikö kukaan kaivannut mua? Miksei kukaan lukija tai snäppiseuraaja laita mulle viestiä, että haloo missä olet? Olinhan kuitenkin ollut “offline” kokonaiset 2 PÄIVÄÄ, haha. Näin jälkeenpäin naurattaa, mutta tiistaina, mietin kyllä, että voi voi..en ollutkaan niin tärkeä ja mielenkiintoinen “Tampereella asuvalle Liisalle” ja “Yh-äiti Turusta” taitaa pärjätä hyvin ilman mun pinnallisia blogijuttujani. 🙂
Mietin teitä lukijoita tosi usein. Mietin minkänäköisiä olette? Mitä teette? Miten ajattelette asioista? Mitä minä herätän teissä? Mietin, että kuinka monen kanssa mulla bondais in real life? Mietin onko mun jutuillani oikeasti merkitystä? Olette siis ajatuksissani. Se tuntuu hyvältä.
Noniin, nyt kun olen taas päässyt avautumaan, niin voidaan jatkaa normijutuilla. Mitä kuuluuu? Kuinka moni on jo saanut rusketusraidat? Huh mikä sää, siis nahkarotsi kausi ei edes ehtinyt tulla kunnolla, vaan hypättiin suoraan kesämekkoihin. Kunpa tää pysyisi näin, sillä toukokuu on täynnä kaikkea siistii.
Mun pitää nyt hypätä suihkuun, jotta ehdin tuonne ulos nauttimaan. Joku saattoikin jo huomata snäpistä (bydidemozgun) eiliset polttarimeiningit. Vaikka eilinen venähtikin pikkutunneille asti, niin olo on super hyvä tänään. Nyt siis suihkuun ja cafe Birgittaan ottamaan aurinkoa.
ps. Olette ihan parhaita.
xx Didem
8 Responses
…ilman kypärää hiukset liehuen. Top gun/ Tom Cruise-meiningillä, tykkään! Sulla on viime aikoina ollut jotenkin ihan erityisen raikkaita kuvia! 🙂
http://www.lily.fi/blogit/ericak
Joo joooo…just noin :)))
Ihanaa, kiiitos.
Aurinkoista päivää!
Ihanat kuvat!
Oletko kokenut “äitipiireissä” sellaista inhottavaa ignooraamista tai nenänvartta pitkin katsomista?
Mulla on just sellainen kokemus juuri nyt, aivan käsittämätöntä minkälaisia jotkut äidit (naiset) ovat, en ymmärrä yhtään miksi Suomessa äitiys on sellaista kuppikunta meinikiä.
En kyllä oikeastaan ole. Päiväkodin ilmapiiri vanhempien kesken on ollut mieluisa ja muutenkin ehkä sit ollut tuuria näissä asioissa. Sveitsissä itseasiassa koin lapsellista ja typerää käytöstä muiden lasten vanhemmilta. Se tapahtui suomalaisten muskarissa. Olin ylivoimaisesti nuorin äiti ja siellä oli sellainen ahdistava ilmapiiri (katotaan nenänvartta pitkin) . Muskar jäi pariksi kerraksi, koska ei vaan ollut fiilistä käydä. Mä käyn siellä lapsen takia, en juoruilemassa/dissaamassa muita (mitä ne myös teki).
Olen kyllä ihminen, joka ei liikaa jaksa keskittyä muiden huonoon käytökseen. Sanon kyllä mielipiteeni, jos koen että mua kohdellaan huonosti.
Pitää myös mainita, että hirveesti en ole liikkunut/liiku äitipiireissä.
Ikävää, jos sulla on noin. 🙁 Ilmeneekö se just jossain äiti-lapsi ryhmissä?
Aurinkoista päivää ja tsemppii <3
I hear you sister. Ja aivan käsittämättömän upeita kuvia viime aikoina. Love them all.
Booom sister! 😉 Kiiitos!!
Oon tosi ilonen, että sulla on nyt ollut jo useassa postauksessa ammattivalokuvaajan kuvia, sillä näissä tulee esille hehkuva kauneutesi parhaalla tavalla! Toki pidän myös niistä itse otetuista kännykkäkuvista, ja niistä omista kamerakuvista koska niistäkin välittyy omanlainen uniikki tunnelma, mutta juuri tällaisia kuvia sinusta henkilönä olen kaivannut blogiisi, sillä olet erittäin kuvauksellinen.
Olisi kiva nähdä kuvia sinusta myös hempeissä ja vaaleissa sävyissä/ympäristössä näiden vahvasti asennetta sisältävien kuvien rinnalla (jos saa antaa toivetta :D) pidän myös näistä, mutta ihan mielenkiintoista olisi nähdä täysin erilaisessa ympäristössä.
Kaunista ja raikasta kevättä kaunotar!
Ihana ihana ihana kommentti. Kiitos! Lähetin tämän myös Janitalle. Hän, joka on se suurin syy upeille kuvilleni. Hänkin ilahtui. <3
Kaunista ja raikasta kevättä sinulle myös!
Hempeitä värejä ja kuosia kyllä tulossa! Kesälllä näen itseni pomppivan kukkaismekossa niityillä. Joo, mut siis laitan korvan taakse toiveesi. Hyvä onkin saada vaihtelua, ettei aina ole raffi meininki.