SOME-BREIKKI

Photos by Janita Autio

Pitkittynyt some-tauko blogista, instasta ja snäpistä alkoi ensin aiheuttaa pientä ahdistusta, jonka sivuutin sanomalla itselleni “että mulla ei ole nyt just mitään annettavaa kenellekkään” joten parempi vain olla hiljaa ja kuka nyt lukee blogeja tai katselee mun ihmesnäppejä, kun ulkona on kesä. Ei mulla ehkä ollut mitään järkevää annettavaa, nukuin Lucan kanssa alkuviikosta keskellä päivää kadehdittavan pitkiä päikkäreitä. Ystäväni hengasivat mun luona. Stressasin tulevia polttareita ja muita työjuttuja, toisin sanoen jumitin ja sulkeuduin kuoreeni, vaikka olisi pitänyt tehdä just toistepäin. Usein sulkeudun kuoreeni jos jotkut asiat vaivaa, mutta onneksi ystäväni tietävät kuinka kaivaa minut ulos sieltä. Lucan nivustyärleikkaus oli maanantaina ja sen takia tämä kaunis alkuviikko vierähti pitkälti kotioloissa. Halusin myös olla läsnä Lucan kanssa. Hän näkee minut aina läppärin kanssa, tällä kertaa halusin vain pötkötellä hänen vierellä ilman puhelinta tai tietokonetta. Lucan leikkaus meni oikein hyvin, mutta itkin kun hänet nukutettiin syliini. Sen jälkeen jatkoin itkemistä sairaalan käytävällä. Ihan kauheeta, oma lapsi on siellä ovien takana ja mitä jos kaikki ei menekkään hyvin. Sitä alkaa miettimään ikäviä asioita. Olimme sairaalassa yhteensä ehkä 5 tuntia. Kaikki meni tosi tosi hyvin ja toipuminen on sujunut loistavasti.

Takaisin tähän some-taukoon ja sen tuomaan pieneen ahdistukseen. Ahdistus muuttui lieväksi paniikiksi tiistaina. Eikö kukaan kaivannut mua? Miksei kukaan lukija tai snäppiseuraaja laita mulle viestiä, että haloo missä olet? Olinhan kuitenkin ollut “offline” kokonaiset 2 PÄIVÄÄ, haha. Näin jälkeenpäin naurattaa, mutta tiistaina, mietin kyllä, että voi voi..en ollutkaan niin tärkeä ja mielenkiintoinen “Tampereella asuvalle Liisalle” ja “Yh-äiti Turusta” taitaa pärjätä hyvin ilman mun pinnallisia blogijuttujani. 🙂

Mietin teitä lukijoita tosi usein. Mietin minkänäköisiä olette? Mitä teette? Miten ajattelette asioista? Mitä minä herätän teissä? Mietin, että kuinka monen kanssa mulla bondais in real life? Mietin onko mun jutuillani oikeasti merkitystä? Olette siis ajatuksissani. Se tuntuu hyvältä.

Noniin, nyt kun olen taas päässyt avautumaan, niin voidaan jatkaa normijutuilla. Mitä kuuluuu? Kuinka moni on jo saanut rusketusraidat? Huh mikä sää, siis nahkarotsi kausi ei edes ehtinyt tulla kunnolla, vaan hypättiin suoraan kesämekkoihin. Kunpa tää pysyisi näin, sillä toukokuu on täynnä kaikkea siistii.

Mun pitää nyt hypätä suihkuun, jotta ehdin tuonne ulos nauttimaan. Joku saattoikin jo huomata snäpistä (bydidemozgun) eiliset polttarimeiningit. Vaikka eilinen venähtikin pikkutunneille asti, niin olo on super hyvä tänään. Nyt siis suihkuun ja cafe Birgittaan ottamaan aurinkoa.

ps. Olette ihan parhaita.

xx Didem

4 Responses

  1. Heips! Olin keikalla, itseasiassa viereisessä aitiossa sun kanssa! Hymyilin sulle nopeastikkin, mutta rohkeus ei riittäny sanoa mitään. Hymyilit kyllä lämpimästo takas. Näytit kauniilta! Oon itseasiassa se tyttö, joka laitteli sulle stailauksesta sähköpostii.

    1. No heippa! Siis mullahan nousi jäätävä kuume tuon keikan jälkeen..kirjoitin just postauksenkin aiheesta. Mutta siis mitä mitä ?? Sä olet ollut siinä vieressä, etkä sanonut mitään..eikä. Olis ollut täydellinen hetki jutella. 🙂 Me kaikki tytöt kyllä nautittiin täysin rinnoin keikasta, kuten varmasti huomasit…hahah. Hei jatketaan juttua sähköpostitse. Hyvä kun kirjoitit! xx

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *