KATEUS!!!

Viime viikolla salakuuntelin yhtä keskustelua ja yksi lause jäi soimaan päähäni. Teen muuten niin, että kun saan päähäni hyvän aiheen, niin kirjoitan sen puhelimen muistiin ja käytän sitten blogissa kun mietin aiheita.

Tämä särähti korvaani:

“Oman epäonnistumisen kyllä kestää, mutta kaverin onnistumista ei”

Tuo kuulemani lause kertoo kateuden koko olemuksen. Suomalaisia pidetään kateellisina ja tästä kuulee kokoajan. Miksi asia on niin ja miten siihen pitäsi suhtautua?

Aika harvathan myöntää itse olevansa, mutta sitten yleisellä tasolla suomalaiset mieltävät itsensä kateellisiksi. Toisten selän takan puhutaan pahaa, vertaillaan itseä ja omia suorituksia toisten suorituksiin. Kateus syö meitä ja meidän hyvinvointia/energiatasoa. Jatkuva kateuden kierre tuhoaa ihmisen, niin että oikeasti alkaa pitää muita parempina ja menestyksekkäämpinä, eli se muihin vertailu ei pysy kehittävien raamien sisällä, josta henkilö saa positiivista intoa ja kehitystä omaan suoritukseen, vaan sitä antaa itsensä vajota kuoppaan. Se on myös aika raskasta kuunneltavaa, kun joku aina valittaa, selittää, vähättelee tai vertailee.

Huom! Kateutta on monenlaista ja haluankin painottaa että tässä käsittelen sellaista kateutta, jossa toisen menestys kuvitellaan olevan itseltään pois.

Auttaisiko asiaa kateuden yleinen halveksiminen? Voisiko kateellisten juttujen kertojaa näpäyttää?

Minulle ollaan myös kateellisia. Ei kaikki, mutta moni. Näin on ollut ennen ja tulee aina olemaan, milloin mistäkin. En ole asiaa paljoo miettinyt, mutta ehkä kannattaisi, ainakin yrittää. Voisiko asialle olla jotain tehtävissä? Nuorempana, yläasteikäisenä olin tietoinen joidenkin yläasteella olevien tyttöjen asenteesta minua kohtaan. En paneudu siihen aiheeseen sen kummemmin, mutta en antanut asian häiritä. Ajattelin vain että on heidän menetyksensä, kun eivät halua minuun tutustua! Minkä takia he minua haukkuivat, vaikka eivät tunteneet? No aiheutin hämminkiä ulkonäölläni ja sain varmaan liikaa huomiota koulun pojilta. Sehän olikin paha asia teinitytöille. Miten joku “ulkopuolinen” tulee Norseniin seiska luokalle yksin, tuntematta ketään ja ei ole huomaamaton vaan todellakin huomion keskipiste.

Uskon, että kaikki ihmiset ovat jossain määrin kateellisia. Kun mulle iskee kateuden tunne häpeän sitä ja käsittelen sen nopeasti, työnnän pois ja sitten taas näen valoisasti asiat. 🙂 Kateuden tunne voi tulla monesta aiheesta, mutta se että häpeän sitä ja haluan käsitellä asian nopeasti on mielestäni normaalia. Muiden kateellisuuteen en puutu, varsinkaan jos se kohdistuu minuun. Tässä olisi varmaan muutettavaa.

Onko teillä keinoa miten toimia jos kohtaatte kateutta? Miten sen saisi noloimmaksi ja vastenmielisimmäksi tunteeksi kaikista? Ilman kateutta kaikilla olisi niin paljon parempi olla (?)

Jos pelkkä kateus kavereista häviäisi, maailma olisi parempi paikka.

Hyvä aloitus kateuden kurissa pitämiselle on että ihminen katsoo itseään peilistä ja myöntää että vika on itsessään eikä toisissa.

xx