NIIN KAUKANA KAIKESTA

Kuvat Sara

Lappuhaalari / Tommy Hilfiger

T-paita / By Malene Birger

Vielä on viikko aikaa nauttia Kalifornian auringosta ja Santa Monican klasikkorannasta, jonka katsomiseen ei kyllä koskaan varmaan kyllästy. Pitää muistaa arvostaa myös tätä rentoa elämää, jota täällä tulee elettyä, vaikka hetkittäin elämä täällä tuntuukin liian rauhalliselta, kun ei ole menoja tai töitä samalla tavalla kuin Suomessa. Tällä viikolla olen ikävöinyt Suomea monta kertaa.

Täällä ollessa tunnen olevani niin kaukana Suomesta, ystävistä, perheestä, työstäni ja rutiineista. Olen huomannut tämän irtonaisen fiiliksen, joka minulla on ollut koko viikon, myös postauksia kirjoittaessa. Tuntuu, että olen liian kaukana teistä ja siitä erilaisesta inspiroivasta ympäristöstä, joka saa minut tuottamaan monipuolisempaa sisältöä ja olemaan enemmän läsnä ja “saatavilla” teitä varten. En osaa selittää tätä tunnetta. Täällä olen kuitenkin aika yksin ja ajatusten jakaminen samanhenkisten ihmisten, työtilaisuuksissa pyöriminen ja ystävien näkeminen on marginaalista. Suurin minua häiritsevä asia on kuitenkin 10 tunnin aikaero. Se vaan ärsyttää niin paljon! Olin siellä tai täällä. Eli aikaero harmittaa myös silloin, kun olemme Lucan kanssa Suomessa ja mieheni ja lapset jää tänne. On sydäntä raastavaa katsoa kun Luca ikävöi sisaruksiaan. Täällä he onneksi saavat viettää paljon aikaa yhdessä ja Luca on ollut heillä yökylässä jo 3 kertaa tällä viikolla. Tekee Lucalle niin hyvää olla sisarusten kanssa.

Tämä kun ei ole sellainen perinteinen perheloma, vaan ollaan täällä, koska lapset asuvat täällä. Arki on erilaista, mutta sit kuitenkaan ei ole sellaista kunnon arkea, u know what I mean? Voi toki olla, että jos olisin täällä pidempään niin saisin luotua tietynlaisen työrutiinin itselleni, joka helpottaisi ja toisi minulle mielenrauhaa. Tai sit meille on Lucan kanssa vaan helpompaa viettää täällä lyhyempiä pätkiä, juurikin yllä mainittujen asioiden takia. Rutiinit, koti, päiväkoti, ystävät, työt ja monipuolinen arki ovat kovin tärkeitä. On eri asia lähteä vaikka parin viikon lomalle, mutta kun meille nämä reissut eivät ole sellaisia perinteisiä lomia. En halua kuulostaa nyt siltä, että valitan, koska olen oikeasti nauttinut elämästä täällä ja minulla tulee nyt jo ikävä, kun mietin meidän lähtöämme. Kuukausi on mennyt kovaa vauhtia. Välillä tämä paikka vaan tuntuu ehkä liian isolta ja turvattomalta kaikkine onnettomuksineen ja tulipaloineen, jotka tällä viikolla ovat tuoneet lisäjännitystä päiviimme. Koulut suljettiin muutamaksi päiväksi savun takia, ja pakenimme saastunutta ilmaa lähtemällä retkelle. Ilma on edelleen saastunut ja tälläkin hetkellä on vielä menossa kuusi tulipaloa Southern Californiassa.

Nyt kun sain sanottuna nämä asiat, on minun myöskin helpompi kirjoittaa. Minusta huomaa heti, jos jokin asia vaivaa minua. Blogin pitäminen ja teille krjoittaminen olisi vaikeata, jos aina joutuisi pitämään kaiken sisällään. Onneksi en ole hyvä siinä 🙂 Ehkä suurin ongelma on nyt kuitenkin ollut tämä kirjoittaminen ja sisällön tuottaminen, joka on tuntunut niin vaikealta. Nyt kun sain sanottua sen ääneen, niin ehkä homma taas lähtee rullaamaan.

Täällä on viikonloppu alkamassa. Mies on hakemassa poikia koulusta ja minä odotan Enniä (vanhinta tytärtä) täällä Santa Monica placessa. Vielä ei ole viikonlopun sunnitelmia lyöty lukkoon, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä. Haluaisin sunnuntaina mennä käymään siellä Melrose Trading Post fleamarketissa. Kuulemma on hyvä.

ps. Latasin eilen Netflixin. Tällä hetkellä pyörii Narcos sarja. Vähän jälkijunassa tullaan, mutta ei kai siinä mitään 😀

Hyvää viikonloppua!

xx Didem